Elikkäs, mie oon lukiota käyvä poika/mies. Oon syntyny perheeseen jossa uskonto on ollut aina vahva tekijä, ja siihen on sitten kasvettu. Valtaosalla ihmisistä (ainaki miu ikäluokassa) on vittumainen käsitys uskovaisista. "Hei ootteko työ jätkät kuullu siitä uskovaisesta pellestä, joka kyylää nörttilasiensa läpi raamattua munavaahdossa varmaan joka ilta." Ite en kuitenkaa oo tuollane stereotyyppinen uskovainen. Pitäsin itteeni ainaki suunnillee normaalina tapauksena, eikä tuo uskovaine oo ehkä se kuvaavin sana miu kohalla. Se kyllä määrittelee minuu sen verra että osaan arvostaa joitakin asioita eritavalla ku muut kanssaeläjät. Kristinuskon pyhän kirjan raamatun satunnainen selaaminen on vaikuttanu miun moraaliin yllättävilläki tavoilla. 

  Harrastuksia miulla ei oo, ainakaan mitään "kunnon" ohjattua. Koneella teen musiikkia, katson leffoja, hengailen kavereitten kanssa jne...

  Ensimmäinen blogiteksti ikinä, mitäköhä tästäki tulee :D. Palautetta saa antaa ja sitä ois kiva saada. Kommentit tyyliin: "Vitun uskovaine pelle, etsä tajuu saatana et raamattu on täyttä kusipaskaa, kuka järki-ihmine siihe voi nykyään uskoa?" jätetään (tottakai) omaan arvoonsa.